Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 1.10.2016
Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut pitkittyneestä taloudellisesta laman vuoksi ennätysmäisiin mittoihin. Edes 1990-luvun alun laman tilanteessa ei pitkäaikaistyöttömien määrä ollut näin suuri. Valtiovallan toimet ovat työttömiä kohtaan lähinnä leikkauksia työttömyysturvan kestoon ja tasoon.
Näillä keinoilla ei työttömyyden kovaa ydintä pystytä murtamaan. Työttömyysturvaneuvotteluissa maan hallitus on esittänyt edelleen vain leikkauksia pitkään työttömänä olleille. Tämä linja ei palkansaajakentälle käy, vaan työryhmän esitysten on sisällettävä työllisyyttä edistäviä työllistämiseen kannustavia elementtejä. Kaikille tarvitseville tulisi tarjota tukea työllistymiseen.
Meidän tuskin kannattaa toistaa menneitten vuosikymmenten virheitä päästämällä pitkäaikaistyöttömyys voimakkaaseen kasvuun. Meiltä löytyy keinoja torjua työttömyyttä tässä varsin hyvässä taloudellisessa tilanteessa. Keventämällä ensi vuoden budjettiin suunniteltuja verohelpotuksia hyväosaisille voisimme suunnata enemmän voimavaroja koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatiorahoitukseen. Valtion ottaman halvan lainarahan turvin tulee käynnistää uusia, tulevaisuutta palvelevia infrahankkeita. Rataverkon, päätieverkon ja syväväylien kunnostukset lisäisivät tulevaisuuden kasvuedellytyksiä tuntuvasti. Näiden hankkeiden työllisyysvaikutusten myötä koko yhteiskunta, myös palvelusektori, saisi uutta taloudellista elinvoimaa.
Jokaisen yksilön kohdalla työttömyyden pitkittyminen merkitsee henkilökohtaista katastrofia. Perheiden taloudet joutuvat erittäin kovalle koetukselle kenties ainoan tulonsaajan tulojen romahtaessa. Tilanne pahenee entisestään jos perheestä molemmat ovat työttömänä. Suomalainen elää työstä. Suomalaisen itsetunto ja paljolti sosiaaliset suhteet syntyvät työn kautta, joten taloudellisen rasituksen lisäksi työtöntä painaa raskas henkinen taakka. Yhteiskunnan tehtävänä on, varsinkin väestömme, vanhetessa pitää huolta siitä, että kaikki halukkaat pääsevät rakentamaan omaa tulevaisuuttaan ja samalla hyödyttämään kansantalouttamme tekemällä ansiotyötä.
Lähes kaikki sosiaaliturvamme on rakennettu korkean työllisyysasteen varaan. Eläkkeiden maksukyky ja monien ansiosidonnaisten etuuksien maksaminen on kiinni töissä olevista. Parasta hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoa on huolehtia työllisyydestä, niin henkisesti kuin taloudellisesti, se on myös välttämätöntä yhteiskuntarauhan kannalta.
Maan hallituksen tulisi siirtyä tukemaan pääomapiirien sijasta ihmisten työllistymistä, vaikka lisää valtionvelkaa ottaen. Mikään taantuma ei kestä ikuisesti, siksi työssään tyytyväinen, osaamisestaan huolehtiva, motivoitunut työntekijä on laman jälkeisessä tilanteessa työnantajalle ja yhteiskunnalle kullan arvoinen.
Kirjoittaja Vesa Saarinen on SAK:n aluepäällikkö Oulussa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.