Voi että, täälä on niin hyvä olla, on seuraa ja ennen kaikkia apu lähellä koko ajan!
Näin sanoo äiti-Liisa 96 v. lähes joka kerta, kun hänen kanssaan juttelen. Se tuntuu meistä tyttäristä hyvältä, todella hyvältä.
Vielä alkuvuodesta tilanne ei ollut tämä. Äiti asui omassa vuokrayksiössä vanhustentalolla Martinniemessä. Jalat menivät todella huonoksi ja kotihoito kävi jo neljä kertaa vuorokaudessa. Aamulla avustamassa aamutoimissa, illalla iltatoimissa ja siinä välillä laittamassa ruokaa ym. Haukiputaan kotihoidolle kuuluu todella suuri kiitos ajasta, jonka he äidin luona kävivät! Teette todella arvokasta työtä!
Äidille tuli muitakin ongelmia ja vierailut eri hoitopaikoissa, yleensä päivystyksen kautta, tulivat hyvin tutuiksi. Tähän väliin on pakko sanoa, että äiti enimmäkseen arvosti saamaansa hoitoa. Toki tuli myös moitetta. Yleensä se johtui hoitajien kiireestä, joka on tiedostettu joka paikassa. Varmaan vuoden verran kesti tätä rumbaa.
Sitten tapahtui jotakin ja sitten vielä lisää ja sitten tuli korona. Nyt äiti on uudessa ”kodissaan” Esperi Ainolassa. Naapurihuoneessa asuu pikkusiskonsa. Ja kyllä täytyy sanoa, että äiti on nuortunut vuosia ja piristynyt todella paljon. Ja se tyytyväisyys, joka huokuu avusta, jota hän saa ympäri vuorokauden. Ongelmat joita edelsivät hoitopaikka kierrosta ovat lähes kokonaan poistuneet.
Äiti on erittäin sosiaalinen ja kekseliäs. Hän onkin usein ohjelmien vetäjänä Ainolassa. Milloin vetää lauluhetkiä, milloin järjestävät siskonsa kanssa tietokilpailuja toisille asukkaille. Ainut harmillinen seikka on, että korona on saanut aikaan sen, että hoitokodeissa on tiukat vierailuajat. Ymmärrämme tämän täysin vanhusten sekä hoitajien turvallisuus on todella tärkeää. Onneksi on puhelin, jolla voimme pitää yhteyttä. Toki äidillä tahtoo olla niin kiire touhuihin, että juttelut jäävät usein lyhyiksi. Emme valita, viriketoiminta on todella arvokasta, eikä se ole niin itsestään selvyys. Joka paikassa siihen ei ole valitettavasti aikaa. Pääasia on, että äidillä on hyvä olla. Myös meillä on silloin hyvä olla. Nyt ei tarvitse pelätä, miten hän yksistään kotonaan pärjää.
Miksi yhteiskunnassa halutaan panostaa koko ajan enemmän kotona asumiseen? Eikö tärkeämpää olisi panostaa yhteisöasumisiin ja kodinomaisiin hoitokoteihin? Unohdetaan laitosmaisuus, se on mennyttä aikaa. Panostetaan enemmän siihen, että ihminen ei jää yksin! Yksinäisyys on todella pahasta! Toki senkin on oltava mahdollista.
Me voimme sanoa, että tämä on äidille kuin lahja Taivaan isältä. Nyt on hyvä olla ja nauttia elämästä ilman pelkoa, ilman yksinäisyyttä. Kiitos kaikille hoitajille, kun jaksatte tehdä todella hienoa työtä. Emme voi kyllin kiittää. Hyvää jatkoa kaikille.
Kaarina Torro
kaupunginvaltuutettu