Kirjoitus on julkaistu aiemmin Forum24 -lehdessä
Olen köyhistä köyhin, kirjoittaa nuori mies blogissaan. Hän on yksi suomalaisista tulottomista, joiden määrä on räjähtänyt kaksinkertaiseksi viidessä vuodessa. Kotitalouksia, joilla on tulona vain toimeentulotuki ja mahdollisesti asumistuki, on Suomessa noin 47 000. Tämä tarkoittaa jopa 57 000 ihmistä. Suurin osa heistä on yksin asuvia, mutta joukossa on myös pariskuntia ja jopa lapsiperheitä.
Myös Oulussa tulottomien määrä on kasvanut. Tammi-kesäkuussa heitä oli yli 2340, joista peräti yli 1400 alle 25-vuotiasta nuorta. Koko 18-24 -vuotiaiden ikäryhmästä se tarkoittaa yli viittä prosenttia (kesäkuussa tilastoissa näkyvät myös tulottomat opiskelijat).
Viime vuodesta tulottomien alle 25-vuotiaiden määrä Oulussa näyttää tänä vuonna kaksinkertaistuvan. Nuorista oltiin jo saamassa hyvä ote, kun kaupunkiin palkattiin sosiaaliohjaajia palvelemaan nimenomaan tulottomia nuoria. Tulokset olivat hyviä niin nuorten kuin taloudenkin näkökulmasta: Nuorille löydettiin aktiivisia toimenpiteitä, ja monen kohdalla syrjäytyminen saatiin ehkäistyä ennalta. Sosiaaliohjaajien palkkamenot vuonna 2016 olivat 250 000 euroa, ja samanaikaisesti toimeentulotuessa säästettiin 700 000 euroa.
Nyt tämä hyväksi havaittu toiminta on hankaloitunut. Kela on nimittäin ilmoittanut, että he lähettävät nuoret sosiaaliohjaajalle vasta kolmen toimeentulotukikuukauden jälkeen. Tämä on aivan liian myöhään. Nuorten pitää päästä sosiaaliohjaajalle heti ensimmäisen toimeentulotukipäätöksen jälkeen! Tutkimuksen mukaan syrjäytymiskierre alkaa jo kahden kuukauden toimettomana olon jälkeen, jolloin nuoria on entistä vaikeampi aktivoida ja edes tavoittaa. Tämä koskee tietysti kaiken ikäisiä, ja olisikin hienoa nähdä, että nuorten pariin jalkautunutta sosiaalityötä laajennettaisiin koskemaan kaikkia alle 30-vuotiaita tulottomia.
Taloudellisten vaikeuksien lisäksi nuoren elämän taustalla voi olla päihdeongelmia, peliriippuvuutta, velkoja, yksinäisyyttä, terveysongelmia. Kukaan ei vielä tiedä, millaisia vaikutuksia tulottomuudella on ihmiseen itseensä, hänen lähipiiriinsä ja vielä laajemmin koko yhteiskuntaan. Seuraukset eivät voi olla hyviä.
Ketään ei voi pakottaa kuntoutukseen, koulutukseen eikä työhön. Emme kuitenkaan voi nostaa käsiämme pystyyn voimattomina ja todeta, että vain vahvat selviävät. Meillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren pudota, vaan meidän on ojennettava kätemme ja otettava heidät kiinni ennen törmäystä.
Tuija Pohjola valtuuston- ja hallituksen jäsen sd.
Kati Jurkko valtuuston- ja hallituksen varajäsen sd.
(SH)
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.