Olen Kimmo Pikkuaho, iältäni 57 vuotta. Olen asunut elämäni ajan Oulussa, joitakin lyhyehköjä jaksoja lukuun ottamatta. Koen itseni vahvasti oululaisena ja pohjois-pohjanmaalaisena. Minulla on lisäksi myös vahva eurooppalainen identiteetti.
Olen pitkän linjan hoitoalan ammattilainen. Koulutuksiani ovat mielisairaanhoitajan ja vanhustyön erikoisammattitutkinto. Lisäksi minulla on kaupan ja hallinnon opistotutkinto. Teen tällä hetkellä työtä hoitajana vanhuspalveluissa, muistisairaiden tehostetussa palveluasumisessa.
Yhteiskunnalliset asiat ovat aina olleet yksi kiinnostukseni kohteista. Olen aina seurannut aikaani ja poliittista keskustelua kaupungissamme, maassamme ja Euroopan tasolla. Oikeistopopulismin nousu Euroopassa ja maassamme on ollut yksi huolta herättävä asia. Ihmisyys ja ihmisarvo olisi annettava kaikille, eikä tässä saisi olla poikkeuksia. Vierastan kylmää talouskeskeistä ajattelua silloin, kun se viedään niin pitkälle, että ihminen ja ennen kaikkea heikoimmassa asemassa olevat ihmiset unohtuvat. Kaiken päätöksenteon ytimessä tulisi olla heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Olenkin pohjoismaisen hyvinvointivaltio-mallin vankkumaton kannattaja ja suhtaudun myönteisesti maahanmuuttoon ja yhteiskunnan monikulttuurisuuteen.
Ruohonjuuri- ja kuntatasolla sydäntäni lähellä on vanhusten ja vammaisten asiat. Silloin kun näiden ihmisryhmien palveluista päätetään, ei rahan tulisi olla ensisijainen kriteeri palvelujen järjestämisessä, eikä tuottamisessa. Valitettavasti olen nähnyt aivan läheltä päinvastaisia esimerkkejä. Lakien toteutuminen ja noudattaminen ei ole itsestään selvyys maassamme, valitettavasti! Olen sitä mieltä, että bisneshenkinen voitontavoittelu ja ihmisen hoito sekä hoiva sopivat erityisen huonosti yhteen! Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne muuttuu tulevan uudistuksen myötä. Nyt olisi hyvä alkaa kehittämään sisältöjä ja uusia käytäntöjä, joissa palvelujen tarvitsija olisi keskiössä!
Olen vakuuttunut siitä, että yksittäinen ihminen voi vaikuttaa kunnan päätöksentekoon. Niinpä ajattelin mielessäni käydä läpi eri puolueita, mikä niistä vastaisi parhaiten ajatteluani. Kerta toisensa jälkeen pohdintani tulos oli SDP. Niinpä liityin puolueeseen kuluvana syksynä ja saman tien annoin suostumukseni ehdokkuuteen tulevissa kuntavaaleissa. Uskon, että ehdokkuus motivoi perehtymään kaupunkimme poliittiseen agendaan ja päätöksentekoon vielä syvällisemmin. Perehtymistä asioihin ja tiedonhankintaa edellyttää sekin, jos tulee valituksi. Päätöksenteossa tulisi muistaa kaksi asiaa: ihmisyys sekä se, että päätökset perustuvat luotettavaan tietoon.
SDP:n yhteiskunnalliset tavoitteet kuntavaaleissakin antavat hyvän lähtökohdan kaupunkimme kehittämisen ihmiskasvoisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan. Hyvinvointi ja laadukas elämä kuuluvat kaikille poikkeuksetta!