Usein kuullaan keskustelussa, että ikäihmiset ovat yhteiskunnalle rasite. Heidän palvelut ja huolenpito vaatii liikaa yhteiskunnan voimavaroista ja ns. huoltosuhde sanelee koko yhteiskunnan tulevaisuuden. Miten asia oikein on ja koetaan?
On hyvä muistaa, että nykyinen hyvinvointiyhteiskunta tai ne piirteen siitä, jotka ovat vielä voimassa perustuvat ns. suurten ikäluokkien työpanokseen ja ajatukseen yhteiskunnasta. Nykyiset eläkkeensaajat ovat omalla työpanoksellaan ja siitä saaduilla verotuloilla huolehtineen yhteiskunnan palvelujen kehittämisestä. Lukuisat koulut, sosiaalinen asuntotuotanto, liikenneyhteydet, keskussairaalajärjestelmä ja terveyskeskukset ovat esimerkkinä siitä mitä on tehty verovaroilla. Heidän muodostamat hallintoelimet ovat huolehtineet yhteiskunnan hallinnasta ja kuntatasolla sivutoimisesti ilman päätoimisia luottamushenkilöitä, tietokoneita ja nykyisen ajan apuvälineitä. Niinpä nuoremmat päättäjät ovat saaneet nauttia ilmaisesta koulutuksesta ja yhteiskunnan palveluista.
Nykyiset eläkkeensaajat ovat usein isovanhempia ja kantavat sen mukaista vastuuta lapsistaan ja heidän perheistään, mukaan lukien lasten lapset. Kuinka paljon tähän huolehtimiseen liittyy puhtaasti taloudellista tukea? Koko yhteiskunnan tasolla summan täytyy olla merkittävä, kymmeniä jos ei satoja miljoonia vuodessa. Aivan oma lukunsa on lasten lapsien hoitaminen, joka on nykyisin usein isovanhempien varassa ja myös joskus vastuulla. Voiko tässä yhteydessä puhua huoltosuhteesta toisin päin, kuka huoltaa ja avustaa ketäkin?
Toinen merkittävä asia on omaishoitajuus. Eläkkeensaajat ovat usein puolison, kumppanin ja myös lastensa omaishoitajina. Kahden ihmisen suhteen osalta omaishoitajuus on eettisesti ja sosiaalisesti erittäin hieno asia. Asiaa voidaan katsoa myös julkisen talouden näkökulmasta. Omaishoitajien työpanos on yhteiskunnan kannalta säästöä tuova toimintamalli. Vaikka omaishoitajien korvaus on pieni, niin kokonaisuudessa säästö yhteiskunnalle on yli miljardi euroa. Monesti omaishoitajien työpanos jatkuu vuosia, vaikka saatu korvaus on pieni, on yhteiskunnan tukea muutakin mm. vapaapäivien järjestelyjä. Kuitenkin tässä kohden voidaan myös ajatella, onko asian huoltosuhteen kannalta rasite vai eläkkeensaajien ikäisten omaisten työpanos ja vahvuus yhteiskunnan hyväksi.
Nykyiset eläkkeensaajat maksavat lähes aina tuloveroa. Kun eläkkeensaajan varat menevät sangen usein kaikki elämiseen, maksavat kaikki eläkkeensaajat arvonlisäveroa. Kaiken lisäksi eläkkeensaajien tulovero on yleisissä eläketuloluokissa kireämpää, kuin vastaavan palkkatulon verotus. Tämä on merkittävä asia ja kertoo eläkkeensaajien osuudesta yhteiskunnan toimintaedellytysten turvaamisesta.
Näiden ajatusten valossa ei voida yksinomaan puhua eläkkeensaajien olevan rasite. Oikeammin eläkkeensaajat ovat yhteiskunnan kannalta voimavara, jolla on paljon annettavaa henkisesti yhteiskunnalle, mutta myös taloudellisesti ja aineellisesti. Osa yhteiskunnan taloudellisesta kasvusta on eläkkeensaajien varassa. He ylläpitävät kotimaista kulutusta, he maksavat vuokria rakennusinvestointien osalta ja ylläpitävät montaa palveluliiketoiminnan yksikköä. Jokaisen ihmisen elämä kulkee polkujaan, mutta vain rasitteeksi leimaaminen ei ole oikein, eikä eläkkeensaajien osalta edes totta.
Kirjoittaja on Oulun demareiden kuntavaaliehdokas
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.