Helena Purkunen, 62 v
Olen syntynyt Oulussa ja muuallakin käväissyt mutta Ouluun takaisin palannut jo viime vuosisadalla – taisi olla 1972. Jäin vanhuuseläkkeelle vuonna 2018 palveltuani samaa työnantajaa yli 40 vuotta.
Puolueeseen liityin lokakuussa 2020 huomattuani sosiaalisessa mediassa ”avoimen kutsun”. Se, että liityin puolueeseen johtui tylsistymisestä liialliseen ”joutoaikaan”. Tavallaan ”heräsin” huomaamaan, että voisin puolestani yrittää vaikuttaa muutamiin epäkohtiin, joihin olen tähänastisen elämäni varrella törmännyt ja käyttää aikani hyödyllisempäänkin kuin nyrkin puintiin omassa taskussa.
Tärkeimpinä teemoina kuntavaaleissa pidän vanhusten palvelujen tukemista, mielenterveyspotilaiden palvelujen riittävää saantia sekä Oulun joukkoliikennepalvelujen kehittämistä.
Vanhuksien omaishoitajien tukeminen rahallisesti olisi tärkeää, jotta kotona asuminen onnistuisi mahdollisimman pitkään ja takaisi edes vähäisen omatoimisuuden. Tällä hetkellä, Oulun omaishoidon tuesta päättävillä, on vallalla käsitys, että omaishoitajan tulee olla vastuussa hoidettavastaan 24/7 ennen kuin edes alinta tukea myönnetään.
Oulun joukkoliikenteen palveluissa kannattaisi kiinnittää huomiota hintavuuteen ja saavutettavuuteen. Mikä maksaa, kun taksat muualla Suomessa ovat halvempia tai ainakin niissä kaupungeissa, joissa itse olen vieraillut. Mitä asiakasryhmää palvelee se, että bussit kulkevat puolen tunnin välein… eivätkä kaikkialla edes noinkaan tiheään.
Viimeisenä mutta eivät kuitenkaan vähäisimpinä tulevat mielenterveyspotilainen palvelut. Apua ei syystä taikka toisesta ole saatavilla silloin, kun sitä tarvitsee. Tietooni on tullut, että tällä hetkellä mennään kuten puhelinpalvelussa – ”olette jonossa – varaamme ajan kolmen viikon päähän, jos edes vielä sinnekään”. Tähän ongelmaan olen törmännyt ihan vastikään…