Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Kalevassa 9.3.2018
Korean Pyeongchangin talviolympialaisista suomalaisurheilijoilla oli kotiin tuomisina yhteensä kuusi mitalia. Saavutus on hyvä, mutta kalpenee norjalaisten kahmimille 39 mitalille. Ero näiden kahden maan mitalisaaleissa on aikamoinen ja panee väkisinkin miettimään syitä siihen. Kansakuntamme ovat väkimäärältään suunnilleen samankokoisia ja molemmat maat sijoittuvat talvilajien harjoittelun kannalta otolliseen Pohjolaan. Urheilijoita kisoihin lähetettiin molemmista maista lähes saman verran, reilut sata kilpailijaa kummastakin. Kansakuntien kokoon ja valtioiden sijaintiin liittyvillä seikoilla tätä suurta eroa menestyksessä ei voida siis selittää. On mentävä syvemmälle. Tutkittava, mitä Norjassa on tehty paremmin.
Tutkija Suvi Nipuli kirjoittaa Liikunta & Tiede -lehden numerossa 2-3/2011, että Norjassa lasten ja nuorten urheilua rajoitetaan lukuisilla säädöksillä. Tarkoituksena on niiden avulla korostaa urheilun arvotavoitteita, kuten persoonan kehittymistä ja kasvatusta. Myös varhaista erikoistumista ja liikaa kilpailullisuutta vastustetaan. Nipuli toteaa, että kilpaurheilua ei pidetä Norjassa itsetarkoituksena, vaan sen tehtävänä on yhteiskunnan palveleminen laajemmin. Tätä lähestymistapaa tukevat sekä maan poliittinen ilmapiiri, että urheilusektori.
Oulun Demariopiskelijoiden näkemys parempaan menestymiseen arvokisoissa tulevaisuudessa on lasten kannustaminen harrastuksiin pienestä lähtien. Kaikilla lapsilla tulee olla mahdollisuus harrastukseen, oli hänen mielenkiintonsa sitten urheilussa tai kulttuurissa, ja se ei saa jäädä kiinni vanhempien lompakon paksuudesta. On otettava käyttöön valtakunnallinen harrastustakuu lapsille ja nuorille. Se takaa jokaiselle lapselle oikeuden harrastukseen. Käytännön keinoja tähän ovat muun muassa urheiluseurojen tukeminen, koulujen tilojen antaminen harrastustoiminnan käyttöön huokeaan hintaan tai ilmaiseksi sekä eri harrastusten ja kerhotoiminnan nivominen osaksi koulupäivää. Lajien kokeileminen tulee tehdä helpoksi ja turhaa kilpailullisuutta tulee välttää liian nuorena.
Me Oulun Demariopiskelijoissa uskomme, että kun ihminen saa kipinän liikkumiseen jo pienellä iällä ja huomaa sen olevan hauskaa, jatkuu liikuntaharrastus helposti myös myöhemmin. Kun tämä mahdollistetaan kaikille, harrastus voi muuttua aikuisuuden kynnyksellä tavoitteelliseksi harjoitteluksi ja viedä jopa ammattiurheilijan uralle saakka. Näin varmistetaan, että Suomen valmennusjärjestelmä saa tulevaisuudessa piiriinsä lahjakkaimmat yksilöt. Tämän kaiken lisäksi ei pidä myöskään unohtaa nuorena aloitetun liikkumisen positiivista vaikutusta kansanterveydelle.
Oulun Demariopiskelijat – OOSY ry
Jarno Friimäki, hallituksen jäsen
Miina-Anniina Heiskanen, hallituksen puheenjohtaja
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.